Talven aikana on lintulaudalta bongattu talitiaisia, sinitiaisia ja oravia. Hiiret on sitten vilistelleet maahan tippuneiden perässä. Niistä tai oravista en niin olisi välittänyt, enemmän odotin lintukaartia. Aina ei näköjään saa haluamaansa.

Siivekkäät on kiltisti nauttineet tarjolla olleista antimista. Oravat on riehakkaasti repineet lautamökkiä säleiksi. Ilmeisesti tarjonta-aukko on ollut niille liian pieni, antimet ei kyllä alun perinkään olleet niille tarkoitettuja. Huimapäisesti nuo on vaan ikkunanpieliä pitkin mökin katolle hyppineet ja päät alaspäin roikkuneet ja riipineet siemeniä.

Minä taas itsepintaisesti hakannut melkein ikkunat hajalle oravia hätistellessäni. Epämiellyttäviä sadistisia fiiliksiä olen kokenut kun ne ovat hädissään aidalle juosseet rämistelyä karkuun.

Onneksi nuo tipusetkin välillä uskaltaa paikalle, niitä on ilo seurata. Parkkeeraavat lähikoivuun ja tekeevät siitä laudalle pyrähdyksiä.

Hiiret pitää majaa vissiin nurkan lautapinossa. Minkähänlaista desinfiointia tuo nurkka tarvitsee kunhan sitä uskaltaa penkomaan, yöäk.