Joulumieli tulee joka vuosi aina vaan myöhempään ja myöhempään. Tai on se tullut jo pitkään vasta aivan viime hetkillä, ihme että on edes tullut. Tosin hyvä että on tullut. Samantien tuo on kyllä ollut sitten poiskin. Ei vaan osa nauttia Joulusta. Mitä se edes on. Traditioista ei voi puhuakaan, muuta kuin että ompahan vapaata. Tosin nytkin takaraivossa jyskyttää sitä ja tätä, mutta ehkä maailmani ei kaadu jos sysään ne muutamaksi päiväksi syrjään. Olkoon mieltä tai ei nautin nämä muutamat päivät hyvässä seurassa, olkoon sitten vaikka joulun kunniaksi. Seura on kuitenkin ykkösluokkaa, ja sillä mennään.

Joulussa on kyllä se hyvä puoli että heti kohta sen jälkeen alkaa uusi vuosi. Mitään maata mullistavaa siinä nyt sentään tapahdu, mutta jotain symboliikkaa uudesta alusta siinä kuitenkin on. Tykkään vuoden vaihtumisesta kyllä huomattavasti paljon enemmän kuin joulusta. Sitä odotellessa ensi yön lahjojen paketoimisurakkaan (kuten joka vuosi). Mieli puuttuu, mutta ehkäpä se siitä sitten yöllä tai huomenna. Uusi vuosi tulee kuitenkin oli mieltä tai ei, ja yleensä sitä mieltä minulla on. Montusta taasen uuteen nousuun (niinkuin joka uusi vuosi).

Jäin viikonlopuksi miettimään olenko sittenkään pessimisti. Optimisti en ainakaan ole, eikä minusta sellaista saakaan. Realisti on siinä välissä, olen kai aika lailla enemmän sinne suuntaan.

Tein sitten optimistitestin:

Olet 31% optimisti.

Pian sinäkin saavutat huiman puolioptimistin rajapyykin. Toivottavasti asenteesi muuttuu optimistisemmaksi hetki hetkeltä. Testin kerkimääräinen tulos on 47%. Olet siis noin 16 prosenttiyksikköä vähemmän optimisti, kuin muut testin tehneet.

Duunissa siellä sun täällä osastolla vallalla ollut laatikkoleikki rantautui meillekin. Yleensä en ole ollut näistä kovin innostunut, koska niiden myötä myös tavoitteet ja toimintatavat pyöräyttävät häränpyllyä. Uuden laatikon myötä tehdyt suunnitelmat yleensä heitetään romukoppaan ja aloitetaan toiminnan suunnittelu uusiksi. Niin mitä me tehdäänkään ensi vuonna, nyt ei otetakaan käyttöön tuota, vaan tätä. Olet suunnitellut ja aikatauluttanut työsi, mutta sinne meni, tehdäämpä uudestaan.

Mutta nyt on toisin. Päähäni on jo aiemmin iskostunut ajatus että ehkä minun ei tarvitsekaan vaihtaa duunia viihtyäkseni. Voisi myös käydä niin että pomoni vaihtaisi. Kilttinä ihmisenä tietenkin ajattelin että olen sika ihmiseksi kun mietin kuinka putiikki ei ole tyytyväinen pomon suorituksiin, ja pistää hänet vaihtoon. No, laatikkoleikin rantautuminen "puun takaa" on selvä vastaus. Parempia aikoja odotellessa, olkoonkin laatikkoleikin myötä.

Onko elämä pysähtynyt pyörimään vain yhtä ja samaa ympyrää? Istuin aamutupakalla kahvikuppini kanssa, tietenkin siinä samassa paikassa missä joka aamu muutoinkin, samat villasukat jalassa, samoja asioita ympäristössäni havainnoiden. Ainut ero aamuissa lienee varsinainen kahvikuppi, joka sattuu olemaan mikä minäkin aamuna.

Neljä vuodenaikaa toki tuo oman säväyksensä, mutta jotenkin en jaksa siitäkään "innostua". Samalla lailla nuo lumet on tuossa terassilla kuin aiempanakin talvena, samalla lailla hiirten kulkujälkiä lumella. Erona edelliseen vuoteen lienee jo nyt lintulaudan löytäneet tipuset, pieni ilonpilkahdus siis. Hurraa sille.

Valittaminen väsyttää. Tunnuslauseeni viime viikoilta. Niin se on, mutta miksi siinä silti vaan jumittaa. Valittaminen on kivaa? Valittamalla ei tarvitse tehdä mitään? Muutos vaatii aina jonkun ponnistuksen? Miksi muuttaa kun valittaminen käy niin helposti? Minusta vaan ei ole tähän. Jatkan rypemistä peruspessikkona, tyytymättömänä ja suu mutrussa.

Lupasin, että nimenomaan tällä viikolla en tee mitään suhdepäätöksiä suuntaan tai toiseen. Olkoon että mitään nautinnollista tai odotuksen tunnetta ei ole vatsanpohjassa, lopun alkua tämä on. Ikävää ja harmillista, suhteen kuin suhteen aloittaminen on rankaaa. Tai siis rankkaa se on silloin kun se ei täysillä tunnu oikealta. Lienee selvä merkki.

Ajatukset on harhailleet täysin tammikuulle. Avasin yhteyden ja se kihelmöivä tunne on edelleen jäljellä. Vastakaiku on hieman laimea, mutta ei pysäytä mun tunnemyrksyä kuitenkaan. Mahdoton yhtälö tähän saumaan, mutta jotain ilmassa on. Pikkupäässäni suunnittelen vuoden takaista uusintaa. Pyörittelen kalenteriani, onnistuisko vielä loppuvuoteen, alkuvuoteen, ehkä...