Väki vähenee ja pidot paranee. Vuodenvaihteen vastaanotosta tulee pienen mutta sitäkin tiiviimmän lössin kokoontumisajot. Tällä kokoonpanolla surkuttelua on tiedossa. Mikshän sitä toisessa seurassa oikeen ruikkii toisiaan surkeilussa, ja maan rakoon vajoamisessa. Tosin kun se menee tarpeeks pitkälle ei voi kun nauraa omalle ja muiden surkuhupaisuudelle, onnettomuudelle ja lakonisuudelle. Tulispa se hetki nopeesti. Sen jälkeen ei ole naurulla loppua, osataan sitä senkin puolen ruokkiminen. Tenat ja nessut esiin kun siihen vaiheeseen päästään. Me ollaan oikeesti paljon parempia tuossa nauramisessa ja sitä kautta tsemppaamisessa, koska kaikki aina päättyy siihen vaikka pitää monesti sieltä pohjamudista aloittaa :)

Oppispa elämään tunteella, siinä vois olla tavoitetta tulevalle vuodelle, antais palaa enempiä miettimättä. Se etukäteen valmistautuminen ja käsikirjoituksen valmiiksi kirjoittaminen on vaan niin syvällä, ei uskalla. Monesti miettiny mitähän siinä menettäis jos kuitenkin.