Monesti mietin miksi tai mihin ihminen tarvitsee kumppania. Kun on NIIN omillaan toimeen tuleva, itsenäinen, viihtyy myös itsekseen, omaa ystäviä, niin mihin sitä kumppania oikein oikeasti tarvitsee. Miksei ystävät riitä?

Arjen jakaminen, ei mikään välttämättömyys, onnistuu ilmankin. Talouden takia? No ei. Pitää ihmisen nyt sentään pystyä itsensä elättämään. Tokihan kahdet tulot taloudessa takaavat vähän erilaista elämää, mutta että kukatahansakumppani sen takia. Juu ei mulle kiitos. Seksiin? Joo, siihen, mutta kun sekin onnistuu ilman, tai saahan noita noukittua tarvittaessa. Ihoikävään, läheisyyteen? Siihen joo, ehdottomasti. Tuon kaipuun tyynnyttäminen ei onnistu pikapokalla. Ja tuohon hitto vie vielä jää koukkuun. Ajatusten tueksi? Tähänkin oikeestaan. Kummati sitä on huomannut että vaikka on rakkaita ja läheisiä ystäviä, niin ajatusten jakaminen heidän ja kumppanin kanssa on aivan erilaista. Ystävät on, ne vaan on, aina. Miten se onkin niin erilaista kumppanin kanssa. Miksei ystävien kanssa suhde syvene samalla tavoin kuin kumppanin kanssa?