Onko elämä pysähtynyt pyörimään vain yhtä ja samaa ympyrää? Istuin aamutupakalla kahvikuppini kanssa, tietenkin siinä samassa paikassa missä joka aamu muutoinkin, samat villasukat jalassa, samoja asioita ympäristössäni havainnoiden. Ainut ero aamuissa lienee varsinainen kahvikuppi, joka sattuu olemaan mikä minäkin aamuna.

Neljä vuodenaikaa toki tuo oman säväyksensä, mutta jotenkin en jaksa siitäkään "innostua". Samalla lailla nuo lumet on tuossa terassilla kuin aiempanakin talvena, samalla lailla hiirten kulkujälkiä lumella. Erona edelliseen vuoteen lienee jo nyt lintulaudan löytäneet tipuset, pieni ilonpilkahdus siis. Hurraa sille.

Valittaminen väsyttää. Tunnuslauseeni viime viikoilta. Niin se on, mutta miksi siinä silti vaan jumittaa. Valittaminen on kivaa? Valittamalla ei tarvitse tehdä mitään? Muutos vaatii aina jonkun ponnistuksen? Miksi muuttaa kun valittaminen käy niin helposti? Minusta vaan ei ole tähän. Jatkan rypemistä peruspessikkona, tyytymättömänä ja suu mutrussa.