Löyhässä hirressä roikkuminen, on se kamalaa. Jo on tyhmä että tieten tahtoen itsensä sinne nostaa, ja luvan kanssa vielä antaa roikottaa. Olisko ollut sittenkin vain helpompi olettaa itse pienessä päässään eikä mennä kyselemään? No ei, olettaminen saa nyt loppua. Jo sitä on tarpeeksi tehty, eikä tuo ole kummemmaksi muuttunut. Askel se on eteenpäin vaikka oliskin taaksepäin, tai sivulle. Voishan se olla eteenpäinkin. Nyt on muut hirrennarun päässä roikottamassa, roikkumaan jättämässä tai päästämässä.

Mitähän positiivista asiassa näkis? Että selkiää, tavalla tai toisella, suuntaan tai toiseen. Kokeiltu on. Jossittelun voi hyvällä omallatunnolla lopettaa. Muistoa voi alkaa vaalia. Voi jatkaa rauhassa matkaa, sitten kun on siihen valmis.Silmät voi aukaista.