Miks odottelen? Miks toivon että joku tekis ratkasun mun puolesta? Miks en ota ohjia omiin käsiin? Kysy suoraan, lyö kortit pöytään. Mitä tyydytystä tälläisestä epävarmuudessa elämisestä oikeen saa, jotain hohtoa elämään? No tasan tarkkaan ei. Pää hajoo ja sydän, ajattelee ja pohtii, ennustaa ja ruotii. Eikä tule valmista ei. Suunsa auki. Olen sitä tainnu aiemminkin toitottaa, minne lie hyvä päätös unohtunut.

Nyt härkää sarvista, kissa pöydälle! EI se ota jos ei annakaan. Tsemppiä!