Rakastuminen, rakastaminen. Miten ihanaa se onkaan, antaa itsensä vain olla tunteen vietävänä, luottaa että siivet kantaa. Jalat maassa, pää pilvissä. Realismi kulman takana, mutta silti nauttia, hehkuttaa. Tuntea ja kaivata kosketusta, läheisyyttä, yhteenkuuluvuutta, olla yhtä kaksin. Unohtaa huominen, elää hetkessä. Imeä toisesta voimaa, energiaa, antaa, koskea hiljaa huomaamatta, hymyillä, tuntea jalkapohjissa saakka. Kulkea yhdessä sanomatta, olla vietävissä, viedä, yhdessä, sanoinkuvaamattomassa yhteydessä, niin helppoa ja luonnollista. Niin ihanaa, niin siinä lähellä ja tunnustettuna ja kuitenkin niin poissa. Kaipaan.