Historia toistaa itseään. Tällä lyhyelläkin vapaalla tapahtui sama kuin aikoinaan. On ollut aikaa pysähtyä, miettiä, pohtia, tutkailla, tehdäkin, mutta pahinta kaikessa on pysähtyminen. Vasta silloin oikeasti tajuaa oman tilansa. Kyllä, olen pahassa jamassa, siellä partaalla. Palasin pilleripurkille, tosin uudelle, erilaiselle. Ammattilainen olisi pistänyt vanhalle, mutta en suostunut. Kokeillaan näin vähän vähemmällä.

Pettymys itseen on suuri, en jaksanut pitää rajojani, annoin mennä liian pitkälle, en herännyt ajoissa. Onneksi kuitenkin heräsin. Pimeätä päin mennessä tämä ei nyt kuitenkaan ole ihan helppo homma. Kädet kyynerpäitä myöten ristissä kuitenkin.